Kulttuuri- ja perinne ovat kulttuurimatkailijan elämysten polttoainetta. Ihmiset haluavat kuulla uusia tarinoita paikoista, henkilöistä ja ilmiöistä. Kulttuurikohteessa tarinat ja perinne tuotteistetaan elämyksiksi.
Joskus voi kuitenkin käydä niin, että palvelusi kertoma tarina ei kosketa asiakkaita. Tarinaa ei ymmärretä, tai sen sisältöä ei hahmoteta. Missä piilee ongelma?
Vika ei välttämättä ole typerissä asiakkaissa tai tarinan huonoudessa. Syy on todennäköisesti siinä, että tarinan sisältämät eri ulottuvuudet eivät vain kohtaa asiakkaan aikaisemmin omaamaa käsitystä aihepiiristä.
Alcatrazin vankila olikin ennakkovaikutelmaa laimeampi kokemus. Elokuvat ja tarinat olivat maalanneet siitä hurjemman kuvan kuin paikka todellisuudessa oli.
Tätä asiaa voidaan hahmottaa perinteen ulottuvuuksien avulla. Perinne, jota kulttuurimatkailussa kulutetaan, koostuu neljästä eri tasosta.
1. Muistettu perinne tarkoittaa yhteisössä eläviä arvoja, tarinoita ja tapoja, jotka siirtyvät sukupolvelta ja yksilöltä toiselle suullisen perinteen, tapojen ja käyttäytymisen avulla. Yhteisöllä, joka voi olla minkä kokoinen tai muotoinen tahansa, on omat, sen jäseniä koskettavat tapansa ja perinteensä. Näitä tapoja yhteisön jäsenet eivät aina vaättämättä pysty edes itse selittämään: Niin vain on aina ollut. Esimerkiksi mistä johtuu se, että suosituin saunapäivä suomalaisissa perheissä on lauantai? Tämä tapa elää yhä voimakkaana, vaikka sen alkuperä ja alkupäiset syyt ovat painuneet jo unholaan.
2. Säilytetty perinne on menneisyydestä tarkoituksella säilytettyjä ja suojeltuja asioita. Nämä asiat sisältävät jotain yhteisölle arvokasta, minkä takia ne pitää säilyttää. YK:n maailmanperintölistan kohteet ovat esimerkki globaalisti tärkeiksi pidetyistä kohteista, kun taas Urho Kekkosen syntymäkoti Pielavedellä on kansallisesti tärkeänä pidetty ja erityisesti Kekkosen aikana eläneitä suomalaisia koskettava kohde.
3. Kaikki tavat ja perinteet eivät ole yhteisöstä, vaan vaan itseasiassa suurin osa tavoista, tavoista ja arvoista ovat yhteisöihin muualta tuotuja tai tarkoituksella tuotettuja.
Tapojen, perinteiden ja yleisen ajattelun muokkaaminen on tehokas keino hallita ihmisiä. Paavi Julius I havaitsi 300 luvulla, että ihmisiä ei saatu luopumaan pakanallisista juhlista vuoden pimeimpään aikaan. Roomassa oli juhlittu vuosiatojen ajan Saturnalia juhlaa, Kreikassa Kronosta ja Germaanien keskuudessa Yulea. Helpompi tapa kuin tapojen kiltäminen, on tuoda niihin uutta sisältöä. Vuonna 350 paavi Julius I päätti, että Kristuksen syntymäjuhlaa Joulua tulee viettää 25. 12. Tätä ennen joulua oli vietetty milloin missäkin marraskuun ja pääsiäisen välillä. pakanalliset juhlat saivat siis kristillisen sisällön ja pikkuhiljaa ne sulautuivat yhteen.
4. Tuotteistettu perinne perustuu kolmelle aikasemmalle tasolle. Tuotteistettuun perinteeseen liittyy kaupallisuus sekä tulkinnan moninaisuus ja vaihtuvuus. Muodit tulevat ja menevät, tulkinnat sen mukana. Tuotteistetusta perinteestä hyviä esimerkkejä ovat erilaiset teemaravintolat ja perinteeseen liittyvä design.
Kulttuurimatkailun parissa toimija: tarkastele palvelussasi esiintyväm perinteen ja tarinan tasoja. Millä tasolla kohderyhmäsi kohtaa perinteen ja miten aiheeseen liittyvä tietoisuus on kehittynyt kokijan aikaisemmassa elämässä.
Tässä yhteydessä on avain tulkinnan ymmärtämiseen ja hyväksymiseen. Ja sitä kautta menestyksekkääseen tuotteistamiseen.
Matkailun tuotteistaminen Blog 