Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestön TaKu ry:n vuosikokouksessa Tampereen Vapriikissa 23.24. 4. oli puheenaiheena kulttuurin ja matkailun yhteys. Matkailu tarvitsee kulttuuria ja kulttuuriala on halukas toimimaan osana matkailuliiketoimintaa. Kaiken pitäisi siis olla hyvin. Mutta miksi kulttuurin ja matkailun symbioosi koetaan usein vaikeaksi yhtälöksi?
Yksi syy ongelmalliseen tilanteeseen on molempien alojen määrittelemättömyys. Molemmat, sekä kulttuuri että matkailu, ovat aloja jotka eivät oikeastaan ala mistään eivätkä pääty mihinkään. Ne ovat läsnä kaikkialla mutta samalla olemattomissa. Tästä esimerkkejä seminaarissa antoi MEK:n tuoteasiantuntija Liisa Hentinen omassa alustuksessaan. Esimerkiksi kulttuurimatkailusta koituva vuosittainen tulo kansantaloudelle on jossain 18 ja 130 miljoonan Euron välimaastossa.
Se, että kulttuuri on ja sen oletetaan olevan läsnä kaikkialla aiheuttaa ongelmia kulttuuripalvelujen asiakassuhteissa. Kulttuuri ja taide kuuluvat Suomessa persutuslaillisiin oikeuksiin (16§). Jokaisella suomalaisella on oikeus saada nauttia kulttuurista. Miksi minun silloin pitäisi maksaa kulttuuripalvelusta asiakkaana? Tilanne on kummallinen kuluttajat ovat valmitta maksamaan huikeita summia esimerkiksi ohjelmapalveluista, mutta kymmenen Euron pääsymaksu kulttuuri tapahtumiin koetaan korkeaksi.
Äijänkärräys Ruokolahdella on omalaatuinen kulttuuritapahtuma, jossa tuote on kunnossa. Silti tapahtuma tuskailee alhaisten kävijämäärien kanssa.
Kulttuuripalvelujen pitäisi päästä samalle viivalle muiden palveluliiketoiminnanalan markkinoiden kanssa. Tämä seikka vaatii huomattavia muutoksia nykyseen ajattelutapaan kulttuurisektorilla.
Kun kulttuuri on läsnä kaikkialla, on se myös olemassa huolimatta siihen kohdistuvasta kysynnästä. Tässä on yksi kulttuuripalvelujen kompastuskivistä. Taidetta ja kulttuuria rakennetaan usein niiden itsensä vuoksi, riippumatta kysyntätekijöistä. Tällöin syntyy helposti kierre, joka johtaa liiketaloudellisesti kannattamattomaan toimintaan. Palveluista halutaan tehdä hyviä, koska kulttuurin tulee olla korkeatasoista. Hyvät palvelut ovat usein kaliita tuottaa. Kalliille palveluille puolestaan ei löydy riittäviä markkoinita. Ansaintalogiikka on siis pahasti pielessä. Julkisin varoin rahoitetut projetiti eivät useinkaan edistä kulttuuripalvelujen kaupallistumista matkailusektorilla
Pitäisikö kulttuuripalvelujen tuottamisen siis lähteä liikkeelle puhtaasti tuotteistamisen näkökulmasta, jolloin niitä rakennetaan vain havaittuun kysyntään perustuen? Tällöinkin varmasti tehdään virhe. Kultainen keskitie on varmasti jossain olemassa.
Matkailun tuotteistaminen Blog 