Aika ajoin saa lukea uutisia, kuinka jokin vanha, pitkään tyhjillään oleva rakennus on vaihtanut omistajaa. Uudella omistajalla on mielessään käänteentekevä ja menestyksekäs tulevaisuus. Rakennuksesta tulee elämysmatkailukohde. Asiakkaille rakennetaan paketteja, joiden avulla he voivat kokea jotain aivan uutta.
Sinänsä ihan kunnioitettavaa yrittelijäisyyttä. Kyynisen matkailukehittäjän likaisessa mielessä herää vain kysymys, että jos on olemassa elämysmatkailukohteita, niin minkälainen on sitten ei-elämysmatkailukohde? Eikö kaikki (vapaa-ajan)matkailu perustu pohjimmiltaan elämykselle ja sen tavoittelulle? Löydämmekö yrityksiä, jotka mainostavat itseään latteuksina? ”Tule meille, täältä et saa minkäänlaisia elämyksiä. Meiltä tylsyystakuu”
Matkailuelinkeino elää elämyshypeä. Elämyksillä erotutaan ja siksi niitä on tuotettava vaikka hampaat irvessä itkien. Tilannne johtaa kierteeseen. Elämyksistä muodostuu tai on jo muodostunut itseisarvo. Aikaisemmat elämysten lähteet täytyy voittaa hienommalla elämyksellä.
Johtaako tämänkaltainen kehitys teko-elämyksellisyyteen? Pelottava asia; teko-elämyksellisyyttä saatetaan jopa vastustaa tulevaisuuden vaalikampanjoissa puolueohjelmiin kirjoitettuna arvona.
Esitän tämän skenaarion siksi, että elämyksellisyydellä on korkea riski kärsiä inflaatio. Siksi elämyksellisyyteen keskittyvä tuotekehitys on tehtävä huolella. Yksi esimerkki hyvistä työkaluista on Lapin Elämysteollisuuden Osaamiskeskuksen tarjoamat työkalut Elämystuotekehitykseen.
Elämys voidaan määritellä sanoin ”moniaistinen, merkittävä ja unohtumaton kokemus, joka voi tuottaa kokijalleen henkilökohtaisen muutoskokemuksen”. Elämys on kokijalle jotain erilaista. Esimerkiksi yö vanhassa putkassa, hyppääminen tornista tai päivä Venäjän armeijassa hammasharjalla vessaa pesien ovat varmasti elämyksiä, kokemusten muutosvoiman puolesta en osaa sanoa mitään. Tai ehkä niissä piilee sittenkin jokin taika. Itse olen kerran suorittanut benji-hypyn kaltaisen suorituksen. Samana iltana tipuin varastomme vintiltä pihalaatoitukselle. Pelottavaa.
Elämysten tuottamisessa on yksi merkittävä piirre. Se on vaikeaa. Elämys minulle ei välttämättä ole elämys toiselle ja päinvastoin.
Lisäksi moniaistillisuus ja aitous ovat tekijöitä, jotka helposti nostavat elämyksellisyyden korostuksen potenssiin x.
Moniaistillisuus johtaa usein teennäisiin ratkaisuihin, joissa asiakkaalle tarjotaan aistiärsytysten tulva. Aitouden suhteen määritelmät ovat usein liian kapea-alaisia. Lisäksi unohdetaan usein se totuus, että tuotteen aitous on loppupeleissä asiakkaan ratkaisema piirre. Aina löytyy joku, joka löytää tuotteesta aitousvirheen tai ei hyväksy tulkintaa.
Aitouden ja elämyksellisyyden yhdistelmä onkin usein aika paradoksaalista. Aidot asiat saattavatkin oikeasti olla tylsiä, laimeita ja mitättömiä. Elämyksellisiä ja nostalgisia niistä on tullut vasta jälkikäteen, kun joku asiassa piilevaän business-mahdollisuuden on hoksannut.
Itse tunnustaudun ei-elämyskohteiden vankkumattomaksi kannattajaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että itseeni vetoavat yksinkertaiset asiat, jotka natsaavat ennakko-oletusteni kanssa. Aina on tietysti sijaa yllätyksille, positiivisille sellaisille.
Eli voitaisiinko tämän bloggauksen loppuyhteenvetona sanoa, että omassa työssäni tähtään palveluihin, joissa elämyksellisyyttä tarkastelemalla tähdätään tuotteen tasaiseen laatuun ja aitouteen. Kulmakivenä on asiakkaan arvojen, motiivien ja mieltymysten tunteminen ja erityisesti ymmärtäminen. Näin vältytään ylilyönneiltä, virhearvioinneilta ja pidetään kustannuskilpajuoksukin kurissa. Aikaa ja resursseja jää tärkeimpään, itse palvelun toteuttamiseen asiakkaalle.